Varatusta.
Hassua on myös se, että joka kerta jännitän enemmän Villen nähdessäni. Ja samalla haluan häntä kiihkeämmin kuin koskaan, ketään.
Joulun alla tuli pitkä tauko näkemiseen. Jutellessa kävi kuitenkin ilmi molempien ihastus. Vaikka ymmärränkin tilanteen outouden, on ensimmäistä kertaa olo ettei minua vedätetä.
Suuntasin iltapäivällä hurjaa vauhtia kotiin, jotta ehtisin laittaa itseni edes jotenkin ihmisen näköiseksi. Ja piilottaa ylimääräiset tavarat olohuoneesta. Samalla olin innoissani kuin 8-vuotias huvipuistoreissusta.
Matkalla tuli viesti "puoli tuntia myöhässä". Pessimisti sisälläni alkoi jo kuvitella, ettei tämä iltapäivä toteutuisi ollenkaan.
Kotona hyörin ja pyörin kuin riivattu. Kello ei liikkunut mihinkään ja aloin vaihdella vaatteita useaan otteeseen, vaikka tiesin etteivät vaatteet merkitse mitään. Lopulta rauhoitin itseni sohvalle lukemaan. Kuuntelin kuitenkin samalla kaikki käytävästä kuuluvat äänet, josko tulisi askeleita...
Tuli testattua kuinka nopeasti olohuoneesta pääsee avaamaan ulko-oven, kun ovikello soi. Kestiköhän sadasosasekunnin verran. Tutut kasvot nähdessäni olin kuin hangon keksi. Ujostellen hipsin takaisin sohvalle, muka televisiota katsomaan. Hän saapui perässä istuen aivan viereeni.
Samalla jo hieman kadonnut ujouteni palasi, onnekseni hän pitää sitä suloisena piirteenä. Hänen huulensa aloittivat suutelun olkapäältä, siirtyen kohti niskaani. Korvan taustaani hän puhalsi kevyesti, tietäen niskan alueen olevan herkkä paikkani. Suljin silmäni ja keskityin nauttimaan hänen huulistaan ja kylmistä väreistä, jotka menivät pitkin kehoani varpaisiin saakka.
"Mä oon ikävöinyt sua."
"Mä haluan sua niin helvetisti."
Sanat olivat korvilleni kuin hunajaa. Varsinkin tietäessäni niiden pitävän paikkansa. Niin olin minäkin, kaivannut kosketusta, halunnut koskettaa. En vain osaa sanoa sitä ääneen.
Suudellessa kädet siirtyivät rinnoille, hellästi. Kuin odottaen lupaa saada puristaa hieman, siirtyä paidan alle. Sormet etsivät kosketukselle herkät nännini, lempeästi puristaen.
Tiedostamattani vartaloni oli alkanut kiehnäämään, haluten lisää kosketusta. Lujempaa kosketusta. Toivoen hänen näyttävän halunsa käyttämättä sanoja, vain kosketuksella.
Yhteisymmärryksessä riisuimme toppini, käteni hakeutuivat housujensa etumukselle.
Kertaakaan en ole syttynyt niin paljon, kun tunsin farkkujen läpi kovettuneen kalun. Halusin saada sen esiin, ihailla sitä, syödä sen suihini.
Äänettömään pyyntööni vastattiin, Ville avasi housunsa ja avitin ne ystävällisesti pois hänen päältään. Monissa seksitarinoissa tässä kohtaa esiintyy lause "Samassa housuista hyppää mahtavan kokoinen kyrpä". Hänellä todella on. Suutelin terskan päätä, nuolin vartta pitkin vedoin alhaalta ylös.
"Voi luoja, tätä mä oon kaivannut, tätä mulla on ollut ikävä."
Ja koska karu aikataulutodellisuus iskee vasten kasvoja, täytyy jatkaa myöhemmin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti