Olimme sopineet tapaavamme kauppakeskuksessa ja käyvämme kahvilla. Matkalla tapaamispaikkaan pyörittelin taas kauhukuvia päässäni (miksi ihminen aina niin miettiikin kaikkein negatiivisinta). Olivatko he todella hetero-pariskunta vai olivatko he vain saaneet naisystävänsä vastaamaan puhelimeen luoden minulle luotettavamman kuvan. Yleinen paikka, he eivät voisi kaapata minua ja viedä autoonsa. He eivät voisi piilottaa asetta takin alle ja uhata ampuvansa minut, jos yritän paeta. He tuskin varastaisivat omaisuuttani kaiken kansan nähtävillä. Eivätkä he saisi selville missä asun, elleivät seuraisi minua kotiin. Eniten toivoin, etteivät he olisi tuttaviani mitään kautta.
Saavuin paikalle 10 minuuttia etukäteen, ehdin käydä vessassa puuteroimassa nenäni. Istuin wc-pöntölle ja lämmitin jäätyneitä käsiäni, veri ei tuntunut kiertävän vartalon ääreispäissä lähes ollenkaan. Vedin syvään henkeä ja totesin, että mentävä se on, en ala enää jänistämään. Kunhan en vain pyörtyisi.
Jäin odottelemaan sovitun kahvilan ulkopuolelle, puhelintani selaten. En tietänyt heistä mitään, en voisi mennä kahvilaan vain pyörimään ja etsimään pariskuntaa, joka näytti kaipaavan naista mukaan leikkeihinsä. Kauimmaisessa pöydässä istui siistin näköinen mies, joka tuntui tuijottavan suuntaani. En tehnyt elettäkään liikahtaakseni, vaan keskityin katselemaan ympärilleni. Pian viereltäni kuului miesääni;
"Oletkohan odottamassa jotakuta?"
Kerroin tietäväni yhden ainoan naisnimen, joka osui oikeaan. Mies esitteli itsensä minulle ja siirryimme heidän varaamaansa pöytään istumaan. Heti alusta asti hän vaikutti mukavan puheliaalta ja sopivan rennolta, itse tärisin kuin vaahteran lehti. Mies kertoi kihlattunsa olevan hakemassa kahvia ja liittyvän seuraamme hetken kuluttua. Jutustelimme niitä näitä ja pahoittelin hermostunutta käyttäytymistäni, sain onneksi suurta ymmärrystä osakseni. Eivät hekään tätä aivan jatkuvalla syötöllä harrastaneet.
Pian nainen asteli pöytää kohti, ensimmäisenä huomasin todella kauniit silmät ja hoikan vartalon. Pinnallisuuteni huokaisi helpotuksesta. Jutustelumme aikana selvisi, että suhteen nainen on vähintään yhtä ujo kuin allekirjoittanut. Puhuimme mieltymyksistämme sen verran kuin julkisella paikalla oli soveliasta, he kertoivat yksityiselämästään asioita, kuten tein minäkin. Ei kuitenkaan mitään liian henkilökohtaista, koska emme tekisi toistemme taustoilla mitään.
Mies pääosin piti juttelua yllä, naisen kanssa katseemme kohtasivat välillä ja naurahdimme hermostuneina. Tunti kului yllättävän nopeasti ja he tarjoutuivat kyyditsemään minut kotiini. Kauhuskenaariot syrjäisistä hiekkateistä välähtivät silmieni edessä, mutta suostuin.
Olimme jo kahvilassa alkaneet puhua alustavasti siitä päivästä. Heillä arki sisälsi töitä ja harrastuksia, mutta totesimme miltei neljän seuraavan viikonlopun olevan jokaisella varattuna.
Aloimme suunnitella tapaamista muutaman päivän päähän. Pääsisin miehen kyydissä heidän luokseen, jossa tekisimme ruokaa ja saunoisimme, aivan kuten normaalit ihmiset.
"Ei meille tullessa tarvitse heti olla housut kintuissa."
Pyysin aikaa nukkua yön yli, mutta kerroin jo olevani todella varma kyseisen päivän onnistumisesta osaltani.
Neuvoin heidät kotipihaani ja nainen nousi halaamaan minua hyvästiksi, sovimme tapaavamme uudestaan muutaman päivän kuluttua. Se kaikki tuntui uskomattoman hyvältä, mieleni teki taas hihkua. Ja nainen tuoksuikin niin.. naiselliselta.
Taas, kun tuli ilta, niin tulivat myös epäilevät ajatukset. Nyt ne liittyivät pääosin itseeni. En ole koskaan ollut naisen kanssa loppuun asti, mitä minun pitää tehdä? Osaanko tehdä sen tarpeeksi hyvin? Miellyttääkö vartaloni ilman vaatteita? Iskeekö ujous pahiten, kun pitäisi toimia? Onko jossain koulua tai kurssia, jossa opetella tyydyttämään nainen suullisesti ja sormin? Voiko sitä mitenkään kuivaharjoitella?
Heteroseksin suhteen on tietenkin ollut ensimmäinen kerta, tosin humalassa. Viinilasillisen jälkeen olen aina hieman itsevarmempi. Nyt en ole kehdannut kysyä, olemmeko juomassa edes lasillista. On kuitenkin arki. Toisaalta, en halua ehkä sotkeakaan alkoholia tähän.
Olemme täysin yhteisymmärryksessä sopineet, että mies ja minä emme koske toisiimme seksuaalisessa mielessä. Tämä sopii minulle hyvin. Jos haluan miehen panevan minua, saan tavoitettua sellaisen muualta kuin toisen ihmisen parisuhteesta.
Tänä aamuna ajatus yhteisestä hetkestämme tuntui... hyvältä, kokeilemisen arvoiselta. He tietävät, etten ole kokenut. Ja molemmilla heistäkin on ollut tämä kokemus joskus ensimmäistä kertaa edessään. Sitä paitsi, mikä on parempi hetki oppia kuin rentojen ihmisten seurassa, jotka ovat alusta asti sanoneet, että asioista puhutaan suoraan niiden oikeilla nimillä. Kukaan ei halua väärinkäsityksiä tai aiheuttaa toiselle ahdistavaa tilannetta.
Ymmärtänette varmaan, että asia valtaa ajatukseni monta kertaa päivässä. Olisikin ehkä hassua, jos en hermoilisi ja jännittäisi. Yleensä valmistaudun eteeni tuleviin asioihin, nyt en pysty. Ei tähän ole ohjekirjaa, kaikki kokemukset ovat henkilökohtaisia.
Päätin kuitenkin jakaa oman kokemukseni, jonka tällä hetkellä uskon jatkuvan positiivisena. Tähän mennessä en pysty kertomaan kuin omia ajatuksiani ja tunteitani.
Asiaan on kuitenkin tulossa muutos jo tämän viikon aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti